Risuja ja ruusuja

Vaikka asunto on täynnä "risujani" tuo tämä kimppu iloa siihen asti kun kirsikan oksat alkavat kukkia. 

Miten voikaan kimppu ruusuja piristää arkea niin paljon?

Ihanaa maanantaita!

Jäätävä sunnuntai

Ei uskoisi että ensi viikolla mennään jo plussan puolella ja että oikein aurinkokin paistaisi. Jäätävä tuuli piiskasi tänään kasvoja kun lähdimme jäälle kärryttelemään. 

Lähdimme kävelemään kohti majakkaa, jonne kulkee aurattu reitti. Sen lisäksi että tuuli oli jäätävä oli se puhaltanut polun lähes umpeen. Leppoisa sunnuntaikävely vaihtui kunnon hikijumppaan.

Perille kuitenkin päästiin ja kuuma mehu, makkara ja munkki auttoivat palautumaan nopeasti. Majakalla oli ihana tunnelma, ihmisiä oli tullut paikalle hiihtäen, osa luistimilla ja muutama leijalaudalla ( en ole varma termistä :)). Koirat juoksentelivat jäällä sulassa sovussa lumessa leikkien ja me istuimme lampaantaljalla nauttien maisemasta ja keräten voimia paluumatkaan. 

Kotiin päästyämme jääkaapista löytyi aineet pasta carbonaraan ja se maistui taivaalliselta rankan lenkin jälkeen.  Suosittelen kokeilemaan ohjetta, vie kielen mennessään.

kuva

Pasta carbonara:

500g pastaa (spaghetti tai pennejä)

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

140g pekonia

2 valkosipulinkynttä

4 munankeltuaista

2 dl kermaa

150g parmesaaniraastetta*

1 ripaus sokeria

suolaa ja pippuria

* Parmesan lohkosta itse raastettua.

Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Muista jättää napakaksi - al dente!!!

Laita öljy ja silputtu sipuli pannulle ja kuullota pehmeäksi. Lisää silputtu pekoni, sokeri, suola, pippuri. Paista kypsäksi.

Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset ja parmesaaniraaste. Lisää reippaasti pippuria ja silputtu valkosipuli.

Kaada pastasta vedet pois ja lorauta oliiviöljyä sekaan kattilaan. Kaada myös pekoniseos pannulta mukaan.

Kaada kermajuusto-seos kattilaan ja sekoita huolellisesti. Nosta pois levyltä ja tarjoa pasta carbonara heti.

Ostit sitten kirsikkapuun helmikuussa..

Todettiin minulle kun raahasin kotiin jättimäistä pussia. Myönnettäköön innostuin hiukan..

Olen joka kevät ihaillut kuvia ulkoimaalaisista kodeista, joiden pöytiä koristaa kirsikkapuun oksat. Huokaillut kateellisena, koska Suomesta ei tuollaisia ihanuuksia ole saanut mistään, tai ainakaan minun silmään ei ole ennen osunut. Voitte siis ymmärtää huulluuskohtaukseni kun näin kärryllisen hiirenkorvilla olevia kirsikkapuun oksia.

Jokainen kimppu näytti toistaan houkuttelevammalta enkä osannut valita, joten otin kaikki. Nyt on oksia siroteltu kodin jokaiseen huoneeseen, ehkä tuli ostettua liian monta kimpua, mutta onpahan ainakin kevättä nyt joka huoneessa. Innolla odottelen niiden avautumista ja kyllä aamiainenkin maistui aivan eri tavalla kun sai tuijotella kauniita keväisiä oksia. Voi kun ulkonakin alkaisi kevät jo näkyä pikkuhiljaa.

Tuttinauha tehtailua

Kyllä on kiireistä tämä kotiäitinä oleminen. Tuntuu että viikot vain hujahtavat ohitse ja koko ajan on jotain ohjelmaa tai menoa. Olen päättänyt pyhittää huomisen päivän pyykinpesulle, siivoukselle, silittämiselle ja ruoanlaitolle.. Ei siis mikään kiva päivä tiedossa, mutta pakko sillä koti alkaa näyttämään kaoottiselta.

Kiireiden vuoksi en ole ehtinyt puuhailla pitkään aikaan mitään muutakaan kotona, joten huomenna toivon löytävän aikaa myös käsitöille.

 Tein aikoinaan pikkuiselle tuttinauhoja, koska en löytänyt kaupoista yhtään minun mielestäni hienoa tuttinauhaa. Innostuin hieman ja tein niitä enemmänkin.. Kaapit on vieläkin väärällään niitä, mutta ovat mitä loistavin pikkulisä vastasyntyneen lahjaan.

Muutama viikko sitten tein yhden lisää ja ihastuin tekeleeseen niin että kävin ostamassa tänään lisää huovutusvillaa. Huomenna olisi tarkoitus pyöritellä lisää palleroita.

Lupasin itselleni että tämä olkoon viimeinen.. sillä nyt alkaa olemaan neidillä tuttinauhoja joka lähtöön. 

Päivä Helsingissä

Aamulla, todella varhain kampesin itseni ja pikkuisen ylös. Käärin tulppaanikimput tuliaisiksi ja söin pikaisen aamiaisen.

Pakkasin molemmille laukut, neidin ja lähdimme ajelemaan.

Olimme perillä jo ennen yhdeksää ja menimme pyörimään Stokmannille odottaen että siskoni ehtisi keskustaan. Siellä oli kovat loppualet menossa, mutta kerrankin olin järkevä enkä ostanut sitä mitä mieli teki. Olen hirveän ylpeä itsestäni, sillä yleensä hullaannun ja ostan ihan ostamisen ilosta. 

Aamupala numero kaksi syötiin Picnicissä juoruten kuulumiset. Kun olimme saaneet energiatasot täyteen iskimme kauppoihin. Jo tunnin kuluttua olin tehnyt sen verran tuhoa tililleni, että päätimme etsiä mukavan lounaspaikan, mihin mahtuisimme ostostemme ja kärryjen kera. Siskoni suosituksesta menimme Fratelloon. Paikka oli juuri sopiva meidän tarpeisiin ja suussa sulavien vuohenjuustoleipien jälkeen jatkoimme matkaa sillä molempien vankkureista alkoi kuulua äninää.

Shoppailumme loppui siihen ja suuntasimme siskolleni, missä meille loihdittiin ihanaa pizzaa. Vatsa täynnä lähdimme illansuussa kotia kohti. 16h pikareissu oli voimia vievä, mutta silti niin ihana piristysruiske arkeen.

Kotiin tultuamme kokosin saaliini olkkariin.

Kummasti ovat ajat muuttuneet. Normaalisti tälläisen keikan jälkeen sohvalle kerätty kasa vaatteita on minulle, nyt en edes viitsinyt sovitella mitään vaan keskityin täysin pikku Bambin garderoopin täydentämiseen :). Tulihan sitä itsellekkin jotain pientä hankittua...

Täydelliset toppahousut

Olen jo muutaman vuoden yrittänyt metsästää alennusmyynneistä hyvin istuvia toppahousuja. Tänä talvena tarpeestani tuli akuutti pienokaisen myötä, sillä olen ollut ulkona tänä talvena enemmän kuin yhteensä edellisen 10 vuoden aikana.

kuva, kuva, kuva

En ole lasketellut pian 15 vuoteen, joten toppikset tulisivat vain pihalla oleiluun/kävelylenkeille. Tästä syystä en halunnut maksaa housuista hirveästi. Kolusin tänäkin vuonna urheilukauppojen alennusmyynnit toiveissa löytää ne hyvin istuvat, mutta turhaan. Luovutin ja olin jo päättänyt kerrospukeutua tämänkin talven.. kunnes yksi päivä pörrätessäni kapungilla poikkesin Ginan myymälään ja siellä ne olivat!?

Hieman skeptisenä pyörittelin housuja kädessäni, en edes tiennyt Ginan myyvän ulkoiluvaatteita.  Aluksi en ollut kovin innoissani valkoisista kanttauksista, mutta koska housut olivat niin halvat kiikutin ne kassalle. Ajattelin värjääväni kanttaukset mustiksi jos ne vielä kotonakin ärsyttävät silmää.

 

Illalla vedin housut jalkaani ja lähdin testaamaan niitä. Kanttaukset eivät enää pistäneet silmään niin pahasti ja housut osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Pitävät kylmän poissa, sukkahousujen kanssa ei tule kylmä  -18 asteessakaan ja istuvat täydellisesti, mitä nyt pituudessa voisi olla muutama sentti lisää. Mutta jos maksoivat kokonaisen 10 euroa niin sekään ei haittaa :).

Tuuliviiri auringossa

Heh.. mieleni muuttuu aika usein kuin tuuliviiri... Vilaus auringosta ja niin saa joulukoristeet ja "tunnelmavalot" kyytiä. 

Ostin eilen aivan ihanan tuoksuista Maison Belleä ja nyt koko koti tuoksuu appelsiiniltä, hohtaa puhtautta ja huutaa kevät kukkia

Pilvetön taivas ja puut valkoisen kuorrutteen peitossa ja täällä me olemme sisällä.  -25 astetta on liian raaka ilma pikkuiselle, joten on pakko tyytyä ihailemaan ikkunasta mahtavaa säätä. Ikkunatkin kaipaavat pesua, mutta saavat odottaa hieman inhimillisempää lämpötilaa. Nyt on aikaa käydä läpi kaappeja, jotka tursuavat epäjärjestystä ja kaaosta.

Päivän kevennykseksi kuva epätoivoisesta asukuva yrityksestäni:

Arvostukseni muiden bloggareiden asukuville nousee päivittäin. En saa yhtään onnistumaan, eikä meillä oikein tunnu olevan  hyvää kohtaa ottaa niitä. Laitoin tilaukseen kamerajalustan, joten ehkä sitten kun se saapuu voin yrittää uudelleen.

Ihanaa pakkaspäivää!