maanantai 25. helmikuuta 2013

Risuja ja ruusuja

Vaikka asunto on täynnä "risujani" tuo tämä kimppu iloa siihen asti kun kirsikan oksat alkavat kukkia. 

Miten voikaan kimppu ruusuja piristää arkea niin paljon?
Ihanaa maanantaita!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jäätävä sunnuntai

Ei uskoisi että ensi viikolla mennään jo plussan puolella ja että oikein aurinkokin paistaisi. Jäätävä tuuli piiskasi tänään kasvoja kun lähdimme jäälle kärryttelemään. 



Lähdimme kävelemään kohti majakkaa, jonne kulkee aurattu reitti. Sen lisäksi että tuuli oli jäätävä oli se puhaltanut polun lähes umpeen. Leppoisa sunnuntaikävely vaihtui kunnon hikijumppaan.


Perille kuitenkin päästiin ja kuuma mehu, makkara ja munkki auttoivat palautumaan nopeasti. Majakalla oli ihana tunnelma, ihmisiä oli tullut paikalle hiihtäen, osa luistimilla ja muutama leijalaudalla ( en ole varma termistä :)). Koirat juoksentelivat jäällä sulassa sovussa lumessa leikkien ja me istuimme lampaantaljalla nauttien maisemasta ja keräten voimia paluumatkaan. 


Kotiin päästyämme jääkaapista löytyi aineet pasta carbonaraan ja se maistui taivaalliselta rankan lenkin jälkeen.  Suosittelen kokeilemaan ohjetta, vie kielen mennessään.



Pasta carbonara:

500g pastaa (spaghetti tai pennejä)
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
140g pekonia
2 valkosipulinkynttä
4 munankeltuaista
2 dl kermaa
150g parmesaaniraastetta*
1 ripaus sokeria
suolaa ja pippuria
* Parmesan lohkosta itse raastettua.

Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Muista jättää napakaksi - al dente!!!
Laita öljy ja silputtu sipuli pannulle ja kuullota pehmeäksi. Lisää silputtu pekoni, sokeri, suola, pippuri. Paista kypsäksi.
Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset ja parmesaaniraaste. Lisää reippaasti pippuria ja silputtu valkosipuli.
Kaada pastasta vedet pois ja lorauta oliiviöljyä sekaan kattilaan. Kaada myös pekoniseos pannulta mukaan.
Kaada kermajuusto-seos kattilaan ja sekoita huolellisesti. Nosta pois levyltä ja tarjoa pasta carbonara heti.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Ostit sitten kirsikkapuun helmikuussa..

Todettiin minulle kun raahasin kotiin jättimäistä pussia. Myönnettäköön innostuin hiukan..



Olen joka kevät ihaillut kuvia ulkoimaalaisista kodeista, joiden pöytiä koristaa kirsikkapuun oksat. Huokaillut kateellisena, koska Suomesta ei tuollaisia ihanuuksia ole saanut mistään, tai ainakaan minun silmään ei ole ennen osunut. Voitte siis ymmärtää huulluuskohtaukseni kun näin kärryllisen hiirenkorvilla olevia kirsikkapuun oksia.



Jokainen kimppu näytti toistaan houkuttelevammalta enkä osannut valita, joten otin kaikki. Nyt on oksia siroteltu kodin jokaiseen huoneeseen, ehkä tuli ostettua liian monta kimpua, mutta onpahan ainakin kevättä nyt joka huoneessa. Innolla odottelen niiden avautumista ja kyllä aamiainenkin maistui aivan eri tavalla kun sai tuijotella kauniita keväisiä oksia. Voi kun ulkonakin alkaisi kevät jo näkyä pikkuhiljaa.


lauantai 16. helmikuuta 2013

Tuttinauha tehtailua



Kyllä on kiireistä tämä kotiäitinä oleminen. Tuntuu että viikot vain hujahtavat ohitse ja koko ajan on jotain ohjelmaa tai menoa. Olen päättänyt pyhittää huomisen päivän pyykinpesulle, siivoukselle, silittämiselle ja ruoanlaitolle.. Ei siis mikään kiva päivä tiedossa, mutta pakko sillä koti alkaa näyttämään kaoottiselta.

Kiireiden vuoksi en ole ehtinyt puuhailla pitkään aikaan mitään muutakaan kotona, joten huomenna toivon löytävän aikaa myös käsitöille.

 Tein aikoinaan pikkuiselle tuttinauhoja, koska en löytänyt kaupoista yhtään minun mielestäni hienoa tuttinauhaa. Innostuin hieman ja tein niitä enemmänkin.. Kaapit on vieläkin väärällään niitä, mutta ovat mitä loistavin pikkulisä vastasyntyneen lahjaan.



Muutama viikko sitten tein yhden lisää ja ihastuin tekeleeseen niin että kävin ostamassa tänään lisää huovutusvillaa. Huomenna olisi tarkoitus pyöritellä lisää palleroita.


Lupasin itselleni että tämä olkoon viimeinen.. sillä nyt alkaa olemaan neidillä tuttinauhoja joka lähtöön. 

maanantai 4. helmikuuta 2013

Päivä Helsingissä


Aamulla, todella varhain kampesin itseni ja pikkuisen ylös. Käärin tulppaanikimput tuliaisiksi ja söin pikaisen aamiaisen.
Pakkasin molemmille laukut, neidin ja lähdimme ajelemaan.

Olimme perillä jo ennen yhdeksää ja menimme pyörimään Stokmannille odottaen että siskoni ehtisi keskustaan. Siellä oli kovat loppualet menossa, mutta kerrankin olin järkevä enkä ostanut sitä mitä mieli teki. Olen hirveän ylpeä itsestäni, sillä yleensä hullaannun ja ostan ihan ostamisen ilosta. 

Aamupala numero kaksi syötiin Picnicissä juoruten kuulumiset. Kun olimme saaneet energiatasot täyteen iskimme kauppoihin. Jo tunnin kuluttua olin tehnyt sen verran tuhoa tililleni, että päätimme etsiä mukavan lounaspaikan, mihin mahtuisimme ostostemme ja kärryjen kera. Siskoni suosituksesta menimme Fratelloon. Paikka oli juuri sopiva meidän tarpeisiin ja suussa sulavien vuohenjuustoleipien jälkeen jatkoimme matkaa sillä molempien vankkureista alkoi kuulua äninää.

Shoppailumme loppui siihen ja suuntasimme siskolleni, missä meille loihdittiin ihanaa pizzaa. Vatsa täynnä lähdimme illansuussa kotia kohti. 16h pikareissu oli voimia vievä, mutta silti niin ihana piristysruiske arkeen.

Kotiin tultuamme kokosin saaliini olkkariin.

Kummasti ovat ajat muuttuneet. Normaalisti tälläisen keikan jälkeen sohvalle kerätty kasa vaatteita on minulle, nyt en edes viitsinyt sovitella mitään vaan keskityin täysin pikku Bambin garderoopin täydentämiseen :). Tulihan sitä itsellekkin jotain pientä hankittua...

lauantai 2. helmikuuta 2013

Täydelliset toppahousut

Olen jo muutaman vuoden yrittänyt metsästää alennusmyynneistä hyvin istuvia toppahousuja. Tänä talvena tarpeestani tuli akuutti pienokaisen myötä, sillä olen ollut ulkona tänä talvena enemmän kuin yhteensä edellisen 10 vuoden aikana.


En ole lasketellut pian 15 vuoteen, joten toppikset tulisivat vain pihalla oleiluun/kävelylenkeille. Tästä syystä en halunnut maksaa housuista hirveästi. Kolusin tänäkin vuonna urheilukauppojen alennusmyynnit toiveissa löytää ne hyvin istuvat, mutta turhaan. Luovutin ja olin jo päättänyt kerrospukeutua tämänkin talven.. kunnes yksi päivä pörrätessäni kapungilla poikkesin Ginan myymälään ja siellä ne olivat!?

Hieman skeptisenä pyörittelin housuja kädessäni, en edes tiennyt Ginan myyvän ulkoiluvaatteita.  Aluksi en ollut kovin innoissani valkoisista kanttauksista, mutta koska housut olivat niin halvat kiikutin ne kassalle. Ajattelin värjääväni kanttaukset mustiksi jos ne vielä kotonakin ärsyttävät silmää.

 

Illalla vedin housut jalkaani ja lähdin testaamaan niitä. Kanttaukset eivät enää pistäneet silmään niin pahasti ja housut osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Pitävät kylmän poissa, sukkahousujen kanssa ei tule kylmä  -18 asteessakaan ja istuvat täydellisesti, mitä nyt pituudessa voisi olla muutama sentti lisää. Mutta jos maksoivat kokonaisen 10 euroa niin sekään ei haittaa :).

perjantai 18. tammikuuta 2013

Tuuliviiri auringossa







Heh.. mieleni muuttuu aika usein kuin tuuliviiri... Vilaus auringosta ja niin saa joulukoristeet ja "tunnelmavalot" kyytiä. 

Ostin eilen aivan ihanan tuoksuista Maison Belleä ja nyt koko koti tuoksuu appelsiiniltä, hohtaa puhtautta ja huutaa kevät kukkia


Pilvetön taivas ja puut valkoisen kuorrutteen peitossa ja täällä me olemme sisällä.  -25 astetta on liian raaka ilma pikkuiselle, joten on pakko tyytyä ihailemaan ikkunasta mahtavaa säätä. Ikkunatkin kaipaavat pesua, mutta saavat odottaa hieman inhimillisempää lämpötilaa. Nyt on aikaa käydä läpi kaappeja, jotka tursuavat epäjärjestystä ja kaaosta.




Päivän kevennykseksi kuva epätoivoisesta asukuva yrityksestäni:



Arvostukseni muiden bloggareiden asukuville nousee päivittäin. En saa yhtään onnistumaan, eikä meillä oikein tunnu olevan  hyvää kohtaa ottaa niitä. Laitoin tilaukseen kamerajalustan, joten ehkä sitten kun se saapuu voin yrittää uudelleen.

Ihanaa pakkaspäivää!



maanantai 14. tammikuuta 2013

Vielä on liian pimeää

Rakastan laittaa joulua ja se ei varmasti jää keneltäkään epäselväksi kun astuu asuntoomme.

 En ole ikinä pitänyt loppiaisesta kiinni, tai siitä että silloin tulisi pakata joulu pois. Kuusesta minun ei ole vaikea luopua eikä pähkinöistä, kanelitangoista ja muusta jouluaiheisesta tavarasta, mutta jouluvaloja en malttaisi pakata pois ennenkuin kevät tekee tuluaan.
 Ne tuovat niin ihanan pehmeää valoa pimeään aikaan. Tänä vuonna keksin hyvän perustelun miehelleni miksi jouluvalot tulisi pakata pois vasta myöhemmin. Yösyötöt. Kolmen kuukauden ikäinen pikku bambi herää 2-4 kertaa yössä syömään ja jouluvalot ovat juuri sopivan himmeää valaistusta yöaikaan, joten tänä vuonna saan oikein luvan kanssa nauttia valoista pitempään kuin yleensä.

Vähän ajattelin valaistusta karsia, mutta yöpöydän lumipallot saavat ainakin jäädä.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Valoa

Tänään oli ihana sää lähteä kävelylle. Aurinko pilkisti hetken ja antoi uutta energiaa niin paljon että jaksoimme kävellä yli kaksi tuntia. 




Yritin lähtiessä ottaa asukuvia ja epäonnistuin niissä täydellisesti, tässäkään kuvassa ei näy kuin selkää mustasta villakangastakista ja karvahatusta.

 



Päivät ovat pidentyneet jo huomattavasti, mutta lenkin pituuden vuoksi kotiin tultaessa alkoi jo hämärtämään. Ulkoilun aihettaman hirveän nälän tyydytti matkan varrelta poimittu chilikana ja jälkiruoaksi suussa sulavia Barún suklaapäällysteisiä vaahtokarkkeja.

Ihanan rento ja kiireetön sunnuntai.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Baby let's go to Stockholm

Miehelläni oli muutama vapaapäivä ja päätimme tehdä pienen reissun talviseen Tukholmaan. Reissuun lähteminen parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa hieman jännitti, mutta turhaan. Neiti nukkui laivalla hyvin ja rattaiden kanssa ei ollut ahdasta kuin taxfreessä. Lisäviihtyvyyttä toi hytissä ollut telkkari, joka viihdytti myös iltaisin näyttämällä live ohjelmaa suoraan yökerhon lavalta. Mikäs sen mukavampaa kuin katsella sängyllä maaten esiintyviä artisteja. 

Aamulla satamaan saavuttua pakkasimme neidin rattaisiin, mihin hän sammuikin heti. Siljan terminaali on sen verran kaukana keskustasta, että päätimme hypätä bussiin. Vitkastelimme lähtöä että välttyisimme suurimmalta ruuhkalta, mutta ilmeisesti niin oli ajatellut tehdä 30 henkinen kouluryhmäkin.. Nooh sopu sijaa antaa ja mahduimme kuin mahduimmekin kaikki bussiin, vaikka käytöstapoja hieman peräänkuuluttaisin. 


Sää meitä ei suosinut. Lunta tuli välillä vaakasuoraan ja jäätävä tuuli palellutti reidet samantien.
Osa vanhankaupungin kaduista oli suljettu ja loput täynnä lumisohjoa. Kävi kuntoilusta työntää rattaita 6 tunnin ajan siinä säässä.


Jäimme bussista pois Södermalmilla, missä kävin muutamassa vintage liikkeessä ja kirpputoreilla. Tällä kertaa pettymyksekseni lähdimme jatkamaan matkaa vain yhden pussin kanssa. Löysin ihanan vanhan tarjottimen. Viime kerralla kannoin sormet verillä painavia kasseja samojen liikkeiden jälkeen.

Södermalmilta jatkoimme vanhaan kaupunkiin. Sään piiskatessa kasvoja rämmimme sen nopeasti läpi. Pysähdyimme vain hetkeksi lämmittelemään pienee kahvilaan.


Keskustassa lumet oli aurattu paremmin, eikä tuulikaan päässyt niin kylmästi puremaan. Pystyi jo vähän nauttimaan näkemistään jouluvaloista ja kauniista Tukholmasta. Granit-liikessä minun on päästävä aina käymään, eikä liikkeen valikoima tuottanut pettymystä tälläkään kertaa.


NK:n jälkeen alkoi rattaissa loppumaan tila ja päätimme käydä vielä syömässä ennen laivalle palaamista.


Bussit kulkivat todella usein ja rattaiden kanssa liikkuessa oli bussi ehdottomasti kätevin kulkuväline.  Nopeasti kului aika Tukholmassa ja edessä olisi enää kotimatka. Pikku Bambi nukkuin koko ajan ja heräsi vasta hyttiin päästyämme. Päätimme tulla uudestaan keväällä/kesällä, kun ei olisi niin raskasta liikkua eteenpäin kärryjen kanssa. Ihana pikkureissu piristi kummasti arkea. 

Ainoana miinuspuolena koko reissussa oli laivan huono ruokavalikoima. Tarjolla oli buffet, a la carte-ravintoloita 2kpl tai alaluokkainen kahvila/ravintola. Emme kumpikaan ole buffetin ystäviä ja kummankaan a la carte-ravintolan listalta ei löytynyt mieluisaa ruokaa. Jos halusi jotain muuta oli tarjolla kämyinen ravintola promenadin kyljessä, josta sai einesruokia tuunattuna. Kokeilimme kerran paikan ruokia ja puolet jäi syömättä.. Täytyy kyllä sanoa että Viikkarilla on paremmat. Nyt kun uusi laiva tuli vuodenvaihteen jälkeen reitille voisikin lahden yli mennä mielummin heidän kyydissään. Satamapaikkakin on kätevän lähellä keskustaa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kai se on vietävä kuusi pois


Kotiin tultaessa meitä vastassa oli hieman kuivahtanut kuusi. Kuusessa ei ollut enää yhtään neulasta, kun olin saanut koristeet pois. Asunnostamme niitä taitaa löytyä vielä pitkään..

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Liian kiltti





Näin loppiaisen kunniaksi, takkatulen ääressä istuen, maha täynnä herkkuja jo ties kuinka monetta päivää, aloin miettimään aikaa ennen joulun pyhiä. Miksi sitä pitääkin haalia niin paljon tekemistä itselleen? Minä luulin olleeni vielä tänä vuonna ajoissa. Lahjat oli ostettu ja paketoitu jo itsenäisyyspäivänä. Kuusi haettu ja koristeltu. 

 Vaikka omat jouluvalmisteluni olivat valmiita jo hyvissä ajoin juuri siitä systä ettei minun tarvitse stressata ja juosta monia kauppoja läpi, niin muiden ei ja siksi löysin itseni juoksemasta kaupoista vielä viimeisenä hetkenä. Näin jälkeenpäin on hyvä viisastella ja ihmetellä omaa toimintaa. 


Olin taas liian kiltti ja löysin itseni jonottamasta ruuhkissa muiden puolesta.  Ja kas kummaa sain aikaan joulustressin, muiden asioilla! 

En ymmärrä miksi pitää yrittää löytää se joka kaupasta loppuunmyyty tuote viimeisenä päivänä? Miksi ei voinut käydä kaupassa aikaisemmin hakemassa kaikkea tarvittavaa ennen ruuhkia ja vielä kun tavaraa oli jäljellä? Joulu kun ei tule kenellekkään yllätyksenä.. No itseppä lupailin auttaa, joten turha kai tässä on marista. Ja loppujen lopuksi tykkään shoppailla, ruuhkissa kuluu vaan turhaa aikaa ja se saa minut turhautumaan.

Onneksi joulupukki oli huomannut typerän kiltteyteni ja palkitsi minut ruhtinaallisesti.



myöhemmin lisää kun loput saapuvat :).